Tunne oli meille molemmille hieno ja hyvin jännittävä. Voin kuvitella, mitä vanhempiemme päässä liikkui. Hyvin pukeutuneena Bulgarian talvikautta varten suuntasimme kohti Sofian lentokenttää. Siellä, kuten aina, jännitys kasvoi, varsinkin kun jonotimme Qatar Airwaysin tiskille ja sen yläpuolella olevassa näytössä luki... Bangkok. Tunnustan, että vaikka kirjoitan tätä tarinaa ja toivon olevani siellä. Lähes viisi tuntia myöhemmin olimme Dohan lentokentällä, mutta tällä kertaa, toisin kuin toisella matkallani, meillä oli täydellinen logistiikka: vain kahden tunnin välilasku. Tarpeeksi aikaa nauttia lentokentän näkymistä. Aina kun oleskelen siellä, tunnen itseni todelliseksi maailmankansalaiseksi. Ja sitten näimme ihmisiä kaikista roduista, uskonnoista ja kansallisuuksista. Ihmisiä, joilla oli erilainen pukeutuminen, tavat ja perinteet. Kaikki kiirehtivät jonnekin. Mainitsen tässä jossakin, että ensimmäisen ja toisen Thaimaan vierailuni välillä minulla oli kunnia, saman ystävän kanssa, joka oli ensimmäinen kosketukseni Thaimaahan, käyttää Qatar Airwaysin palveluja uudelleen, ja matka oli vaikuttava. Kahdessa viikossa sitten kiersimme Hong Kongin, Macaon, Kuala Lumpurin ja Singaporen. Mutta takaisin tarinaan. Aika tuli ja nousimme valtameren ylittävälle lennolle Bangkokiin. Se oli ensimmäinen kerta, kun vaimoni lentäisi niin kauas elämässään, ja hänen mielenkiintonsa oli vahvasti kiinnittynyt siihen tosiasiaan, ja tunteet olivat valtavat. Olimme jo Qatarin koneessa ja katselimme paikkoja. Luimme ja kävelimme taaksepäin. Mutta....kävi ilmi, ettemme löydä istumapaikkaamme ja olemme ymmällämme. "Missä meidän paikkamme ovat? Miksi emme nähneet niitä?" sanoimme silloin itsellemme ja katsoimme toisiamme silmiin. Kyllä, voisi sanoa, että he olivat niin innoissaan noista kahdesta, että ne jäivät huomaamatta, mutta ei... ne olivat kadonneet. Soitimme yhdelle lentoemännistä ja odotimme hillittömällä mielenkiinnolla lopputulosta. Kävi ilmi, että istumapaikkoja oli... mutta, koneen toisessa kerroksessa. Haha... kiipesimme ylös super kierreportaita, jotka muistuttivat baaria, ja löysimme itsemme noin sadan istuimen alueelta, jonka edestä alkoi VIP-alue, jossa oli istuimia ja... baari. Heti edessä oli VIP-alue, jossa oli leveämmät istuimet, joissa oli internet-yhteys lennon aikana. "Hienoa! Miksipä ei!" hurrasimme ja otimme ylpeinä paikkamme. Nautimme ammattitaidosta ja vaivattomasta lennosta ja noin 7-8 tunnin kuluttua olimme Bangkokin Suvarnabhumin lentokentällä. Lentokentällä oli niin paljon ihmisiä, että tuntui kuin puoli maailmaa olisi valunut paikalle juuri sillä hetkellä. Kuumuus ja kosteus hiipi sisään muutaman avoimen oven takaa. Odotimme noin tunnin, että saimme paperimme käsitellyksi, ja suuntasimme Bayoke Sky -hotelliin.